CASE KUUSAKOSKI OY: EDELLÄKÄVIJÄ KEHITTÄÄ TEKNIIKKAA JA TOIMINTAANSA

Facebook
Twitter
LinkedIn

Pienestä putiikista alansa teknologiajohtajaksi 

Kuusakosken perustaja Donuard Kuschakoff keräsi Viipurissa jo sata vuotta sitten rauta- ja metallijätettä sekä tekstiilijätettä. Hän erotteli keräämänsä materiaalin ja jalosti niitä edelleen teollisuudelle. Sodan alta yritys siirtyi Helsinkiin ja Karjalan Lumppu- ja Romuliike muutti nimensä Kuusakoskeksi. Sodan jälkeen Kuusakoski sai tehtäväkseen romuttaa puolustusvoimien lentokaluston ja silloin yhtiölle tuli tarve kehittää ja perustaa alumiinisulatto. 

Kehitystyö onkin pysynyt yrityksen ydintoimintana läpi historian. Lahdessa sijaitsee ainutlaatuinen tutkimus- ja kehityskeskus, jossa kehitetään uusia keinoja erotella materiaaleja toisistaan. Lisäksi kierrätykseen käytetty laitteisto on myös Kuusakosken itsensä kehittämää yhteisyritys RecTec Engineering kanssa. Yhtiöllä on myös kattavaa tutkimusta tiedemaailman kanssa ja he tekevät yhteistyötä yliopistojen kanssa monien yhteishankkeiden merkeissä. 2010-luku onkin ollut erityisesti tutkimuksen ja huipputeknologiaosaamisen aikaa.

Välillä ihminen valokeilaan

Yhtiö panostaa myös toimintaansa ja työntekijöiden kehittämiseen. Perheyhtiötä on johdettu pitkään toimitusjohtajavetoisesti ja sen kasvettua kansainväliseksi konserniksi tuli aika miettiä uusia ratkaisuja ja muuttaa johtamismallia. Yhtiön nykyinen toimitusjohtaja Mikko Kuusilehto siirtyi tien toiselta puolelta Peikko Groupilta Kuusakoskelle vuonna 2016 ja toimi aluksi operatiivisena johtajana vastaten Suomen ja Ruotsin toiminnoista. Tammikuussa 2018 häntä pyydettiin toimitusjohtajaksi ja hän aloitti kaksi merkittävää projektia, joiden avulla he ovat pystyneet muokkaamaan tekemistä ja myös johtamista “hi-tech”-tasolle.

Mikko Kuusilehto, CEO

Mikolla oli selkeä visio siitä, mitä hän halusi muuttaa, mutta ajatus toteutuksesta oli vielä auki.

Mikolla oli selkeä visio siitä, mitä hän halusi muuttaa, mutta ajatus toteutuksesta oli vielä auki. Hän halusi itse osallistua keskusteluun ja tarvitsi luotettavan henkilön ohjaamaan keskusteluja. Mikko oli tehnyt edellisen työnantajan aikana yhteistyötä Pekko Niemisen kanssa. Jo tällöin oli syntynyt vahva luottamus ja Mikko tiesi ettei Pekon kanssa töitä tehdessä kukaan pääsisi helpolla, ei edes hän.

Mikko ja Pekko tapasivat ja istuivat useamman tunnin neuvotteluhuoneessa pohtimassa miten Mikon visio toteutettaisiin. He olivat käyneet läpi tarvittavaa konsultaatiota ja fasilitointia. Tekemistä olisi niin Suomen johtoryhmän operatiivisen toiminnan ja johtamisen kuin koko konsernin johtoryhmänkin kanssa, kun se alkaisi hakemaan uusia strategisia avauksia ja linjauksia.

Luottamuksen kemiallinen koostumus

Suomen johtoryhmän valmennukseen osallistunut HR-päällikkö Nina Perttula kuvasi tilannetta, että Pekko ei ollut vain Mikon tuttu konsultti vaan hyvinkin nopeasti hänestä tuli koko ryhmän sparraaja sekä ryhmä- että yksilötasolla. Hän kohtasi kaikki osallistujat tasapuolisesti jokaiselle sopivalla tavalla. Pekko osasi rakentaa luottamuksen niin itseensä kuin ryhmän sisälle. Tämä edellytti jokaisen osalta heittäytymistä ja sitä, että aroistakin asioista pystytään keskustelemaan avoimesti, vaikka se tarkoittaa oman haavoittuvuuden myöntämistä. Juuri se synnyttää ihmisten välistä luottamusta. Tämän lisäksi tiimiä hitsattiin yhteen oppimalla toisten luontaisista toiminta- ja johtamistyyleistä Everythingdisc®-profiileja hyödyntäen.

Nina Perttula, HR Manager

”Pekko ei ollut vain Mikon tuttu konsultti vaan hyvinkin nopeasti hänestä tuli koko ryhmän sparraaja sekä ryhmä- että yksilötasolla.”

Kohti tulevaisuutta ja muuttuvaa toimintaympäristöä

Helmikuussa 2019 kokoontui Kuusakosken uusi konsernin johtoryhmä tekemään linjauksia vastuualueista ja määrittelemään liiketoiminta-alueet, suunnittelemaan strategian viisivuotiskaudelle sekä miettimään vastuiden sisällöt ja priorisoimaan lähitulevaisuuden kehityskohteet. 

On tavallista, että kapean ja erikoistuneen alan strategiatyössä ei ole täyttä selvyyttä miten ulkopuolinen toimija voi edesauttaa prosessia. Niin oli osin nytkin. Ensimmäisessä tapaamisessa keskusteltiinkin siitä, mitä ollaan tekemässä ja miksi Pekko oli mukana.

Kun roolijako oli selvä, niin Pekko fasilitoi keskustelua ja ohjasi prosessia, kun taas johtoryhmäläiset ammensivat omasta kokemuksestaan ja osaamisestaan tietoja yhteiseen käyttöön. Tämän tapainen työskentely vaatii yleensä hetken harjoittelua.

Pekko oli vaativa niin itselleen kuin muille. Hän ei halunnut miellyttää ketään vaan porautua haluttuun lopputulokseen, mutta hän oli kuitenkin inhimillinen ja ihmisiä varten. Mikä tärkeintä Mikko tiesi ja luotti siihen, että Pekko ymmärsi, mitä haluttiin lopputulokseksi ja hänellä oli erinomainen kyky hahmottaa millaisilla askelilla sinne päästiin ja mitä siihen tarvittiin.

Seuraavalla tapaamisella keskustelu lähti nopeasti liikkeelle. Luottamuksen myötä myös tekeminen sai uuden ulottuvuuden. Mikko kertoi, että ajatuksia oli heitelty ilmaan jo vuosia. Periaatteessa kukaan ei kuullut mitään uutta heidän keskusteluissaan, mutta oleellisinta olikin, että heitot kerättiin yhteen, jäsenneltiin, analysoitiin ja priorisoitiin.

Katsaus taaksepäin – mitä saavutettiin?

Systemaattinen työskentely jatkui neljän yhteisen tapaamisen verran sekä näiden välissä asioita työstettiin eteenpäin yksittäin ja yhdessä. Lopputuloksena oli strategia seuraavalle viisivuotiskaudelle. Asioita oli palloteltu, perattu ja työstetty yhdessä niin paljon, että yhteisesti sovitut linjat olivat kaikkien osallistujien hyväksymät ja mikä tärkeintä kaikki olivat niihin sitoutuneet. Lisäksi he olivat selkeyttäneet vastuualueita ja kolmelle liiketoiminta-alueelle oli nyt vastuulliset vetäjät.

Johtoryhmän jäsenet olivat tyytyväisiä, koska heillä oli selkeä suunnitelma ja roadmap työkaluna helpottamassa asioiden toteutusta käytännössä. He olivat myös pitäneet siitä, kun johtoryhmälle uutta toimintatapaa luodessa toimitusjohtaja oli osallistunut keskusteluun yhtenä jäsenenä.

Mikko ja Pekko kävivät joka strategiatapaamisten jälkeen läpi, mitä he olivat ryhmänä siihen mennessä saaneet aikaiseksi ja suunnitelleet seuraavan kokoontumisen tavoitteet. Näin he tekivät myös viimeisen kerran jälkeen ja Mikko totesi, etteivät he olisi keskenään päässeet näin tiukassa aikataulussa yhtä laadukkaaseen lopputulokseen. 

Tutustu muihin artikkeleihin