Ajoittain huomaan ihmetteleväni, kun omaa työtään 8-16 asenteella tekevät henkilöt, jotka välttelevät kaikkea vastuuta ja ylimääräistä tekemistä, kertovat innostuksesta palavin silmin miten he työn ulkopuolella tekevät jotain vapaaehtoisprojektia tai isoa projektia kotona. Siinä ei lasketa työn määrää, hikipisaroita eikä tunteja. Luovuuskin pääsee valloilleen ja suoriutuminen on huipputasolla – jotain muuta kuin palkkatyössä on totuttu näkemään.
Tätä ihmetellessäni mieleeni pulpahti Peter Druckerin sanat muutaman vuosikymmenen takaa. ”Organisaatiossa syntyy itsestään ainoastaan kitkaa, hämmennystä ja alisuoriutumista. Kaikki muu vaatii johtamista.” Voisiko tämä pitää edelleen paikkaansa?
Kenen on syy, mikäli osa organisaation henkilöistä alisuoriutuu systemaattisesti tehtävissään ja ei ole sitoutuneita? Tätä miettiessämme jokainen meistä esimiehistä ja johtajista voi kysyä itseltään, mihin kiinnitämme ensimmäiseksi huomiota ja mistä etsimme syytä huomatessamme, että osa henkilöstöstä ei suoriudu odotusten mukaisesti. Jos siis ylipäätään kiinnitämme asiaan mitään huomiota… Helpoin, ja myös valitettavan yleinen ajatusmalli, on syyttää kyseisiä henkilöitä laiskuudesta, sitoutumisen puutteesta, huonosta motivaatiosta (voit jatkaa listaa) sen sijaan että sisäistäisimme Druckerin sanojen merkityksen ja kiinnittäisimme huomiota omaan johtamiseen. Vastaus kun löytyy mitä suurimmalla todennäköisyydellä peiliin katsomalla.
Mistä johtamisessa on sitten kysymys? Millä tavalla voimme edesauttaa huippusuoriutumista? Ehkä eräs vanha kertomus avaa meille osaltaan tätä kysymystä:
Kaksi miestä kuljettivat tiilikuormaa kadulla. Vastaantuleva henkilö pysäytti heidät ja kysyi: “Mitä olette tekemässä?”. Tähän ensimmäinen loihe lausumaan: ”Etkö näe, kannamme tiiliä”. Toisen vastaus oli aavistuksen sisältörikkaampi. Hän osoitti läheistä rakennustyömaata ja valmisteilla olevaa kirkkoa ja vastasi: ”Kuljetamme tiiliä tuon kirkon rakentamiseksi, että siellä voisi pitää jumalanpalveluksia ja muita tilaisuuksia.”
Riittääkö toisen vastaajan kaltaisen sitoutumisen saavuttamiseksi se, että annamme henkilöille ainoastaan selkeät henkilökohtaiset tavoitteet, jotka itsessään ovat äärimmäisen tärkeitä? (Valitettavan moni ei kokemukseni mukaan muuten edes tiedä miten heidän onnistumista mitataan.) Numeeriset tavoitteet, joka voisi ylläolevan tarinan miehille tarkoittaa 5000 kannettua tiiltä pinosta A paikkaan B yhden työpäivän aikana, ei itsessään anna vielä kovin syvällistä sisältöä ja merkitystä työlle.
Mikäli toiminnalle on asetettu ainoastaan taloudelliset ja tekemistä koskevat tavoitteet voimme olla lähes varmoja siitä, ettemme ymmärrä tekemisemme merkitystä. Silloin meidän ei tarvitse ihmetellä, että ympärillämme näkyy sitoutumattomia henkilöitä. Mikäli niitä löytyy, lienee syytä jatkaa vielä hetken aikaa peiliin katsomista ja pohtia omaa johtamiskäyttäytymistä. Olenko johtaja ainoastaan asemani perusteella, vai johdanko oikeasti ja osaanko auttaa merkityksen luomisessa?
Nyt kun edelleen katsomme peiliin, voinemme miettiä mikä merkitys on minun organisaatiollani ja minun tekemiselläni. Jos en pysty vastaamaan tähän kysymykseen, enkä ole keskustellut tästä tiimini kanssa, onko mielekästä edes yrittää jalkauttaa strategisia ja muita tärkeitä tavoitteita? Kun meillä kaikilla on yhteinen ymmärrys ja käsitys toimintamme merkityksestä, sen toteuttaminen itsessään inspiroi ja motivoi. Tällöin henkilökohtaiset tavoitteetkin saavat aivan uuden merkityksen ja niihin sitoutuminen on lähes automaattista.
Haluan tuon kirkon valmiiksi! Tällainen ihmistä koskettava suurempi merkitys antaa itsessään mahdollisuuden sisäisen motivaation ja inspiraation syntymiselle, jotka ovat varsin välttämättömiä sitoutumisen syntymiselle.
Mitä merkitys sitten merkitsee? Asiakkaille se kertoo varsin selkeästi mitä kyseinen organisaatio todella arvostaa ja mitä ongelmaa se haluaa auttaa ratkaisemaan ja ehkä jopa miten he sen tekevät. Omalle henkilöstölle se taas antaa mahdollisuuden olla ylpeitä siitä vaikutuksesta, jonka organisaatio toimintansa kautta vaikuttaa asiakkaiden ja yhteiskunnan elämään sekä tavasta millä se tehdään. Se jos mikä inspiroi ja motivoi. Tässä on tosin vaara, että niistä mitään aikaansaamattomista laiskureista kuoriutuu henkilöitä, jotka omalla esimerkillään inspiroivat ja motivoivat muitakin – jopa asiakkaita!
Onko sinun työlläsi merkitystä?
Pekko Nieminen
